Etusivu > Osuuskunta > Historia

Kauhava sähköistyi vauhdilla

Sata vuotta sitten Jylhän Sähköosuuskunnan päätuote oli ”kyläläisten viljan jauhatus rahdilla sekä sähkövirran anto valaistustarkoituksiin”. Sen jälkeen vuodet ovat kuljettaneet meitä lokomobiileista lamaan ja neonvalomainoksiin. Kaikkina vuosikymmeninä tavoitteemme on kuitenkin ollut sama: elää ajan virrassa paikkakunnan parhaaksi.

Jylhä historia

1920

Jylhän Sähköosuuskunta perustettiin 14.8.1921, ja kokouksessa perustamissopimuksen allekirjoitti 118 henkilöä. Vanhaan Mäkipelkolan myllyyn asennettiin 25 kilowatin generaattori ja rakennettiin sähkölinjat Jylhästä Hirvijoelle, Ylikylään ja Pelkolaan. 1920-luvun alussa osuuskuntamme ja Kauhavan osuuskauppa perustivat uudenaikaiset sähkömyllyt Jylhään ja Kalliokoskeen – ja paikkakunta siirtyi vähitellen vesimyllykaudesta sähkön aikakauteen. Syksyyn 1922 mennessä osuuskuntaan oli liittynyt jo 250 sähköä tarvitsevaa kuntalaista.
Toiminnan alkumetreillä Osuuskunnalla oli yksi 25 kW:n sähkögeneraattori ja 25- hevosvoimainen vesiturbiini. Voimakoneisto oli yhteinen osuuskunnan sähkölaitoksella, myllyllä ja sahalla. Jylhän Sähköosuuskunnan päätuote oli ”kyläläisten viljan jauhatus rahdilla sekä sähkövirran anto valaistustarkoituksiin”.

Kauhava oli ensisijaisesti maatalouspitäjä, mutta paikkakunnalla oli myös useita puukkotehtaita ja paljon pieniä kutomoyrityksiä. Talvisotaan mennessä jo pelkästään kutomoita oli toistakymmentä. Kun puukkoverstaiden, kutomoiden ja muun paikkakunnan teollinen toiminta kasvoi, alkoi kehittyä myös voimavirran tarve.

Ilmailukoulu siirtyi Santahaminasta Kauhavalle vuonna 1929. Koulun tulo vaikutti osuuskunnan laajentamissuunnitelmiin. Vuonna 1928 Jylhään nousi uusi voimalaitosrakennus. Laitoksen voimakoneeksi hankittiin uusi ja tehokas lokomobiili generaattoreineen sekä muuntajineen. Hevonen oli ostettu jo vuonna 1924, ja voimalaitoksen rakennustöiden aikoihin hankittiin myös kuorma-auto. Myös muita toiminta-alueita kehitettiin, ja vuonna 1928 otettiin käyttöön täysin uusittu jauhomyllyn koneisto, lisättiin ryynikoneistoa ja myllyyn ostettiin 75-hevosvoimainen sähkömoottori. Investoinnit vaativat runsaasti rahaa ja toimintaan osallistuvien isoa työpanosta.

1930

1930-luvun alun lama hidasti sähköistystä. Vuosikymmenen alussa osuuskunnalla oli kymmenen 20 000 voltin muuntajaa ja viisi 5 000 voltin muuntajaa. Sähkölinjaa oli noin 150 kilometriä.

Varmistaakseen tuotantokapasiteettinsa riittävyyden osuuskunta ryhtyi sopimuksiin ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Lapuan Sähkö Oy:n kanssa ryhdyttiin sähkövirran vaihtoon: Lapualta saatiin vesivoimaa ja vastaavasti osuuskunta luovutti Lapualle höyryvoimalla kehitettyä virtaa.
Maksut sähkön käytöstä oli aiemmin laskettu lamppuluvun tai mittarin perusteella. Vuonna 1932 osuuskunnan syyskokous päätti muuttaa sääntöä niin, ettei lamppuluvusta tai mittarista enää ollut mainintaa. Osuuskunta myös erotti jäseniä maksuvelvollisuuden laiminlyöntien vuoksi. Samalla kuitenkin uusia jäseniä maatalouden ja teollisuuden parista hyväksyttiin mukaan.

Pienteollisuuslaitoksilla oli tärkeä merkitys maaseudun sähköistymisen kannalta, sillä ne paransivat sähköverkon kannattavuutta ja pitivät sähkövirran hinnat kohtuullisina.

Sähkötehtaalla oli töissä kuukausittain neljästä kahdeksaan työntekijää, mutta vuonna 1935 osuuskunnan kokonaistyöntekijämäärä oli 16 henkilöä ja kaksi konttorityöntekijää. 1938 osuuskunnassa astui voimaan Pellervo-Seuran suunnittelema yhdistetty perus- ja
kulutusmaksun tariffi. Käyttöön otettiin maataloustariffi ja sen rinnalla kulutustariffit eli huonetariffit. Maataloustariffin mukaan valaistukseen käytetystä virrasta ja voimavirrasta
perittiin maksu mittarin mukaan. Perusmaksut taas laskettiin peltohehtaarien mukaan. Myös
pumppumoottoreista kannettiin sekä perus- että kulutusmaksu. Kulutustariffissa kannettiin maksu valovirrasta mittarin mukaan ja lisäksi perusmaksut huoneluvun mukaan. Koulut, liikehuoneistot ja seuraintalot kuuluivat oman järjestelmänsä piiriin.


1930-luvulla sähkölinjaa oli noin 150 kilometriä.

Sähkön kulutus lähes kolminkertaistui Jylhän Sähköosuuskunnan asiakaspiirissä vuosien 1936–1946 aikana.

Jylhä historia

1940

Kauhava sähköistyi vauhdilla: sotavuonna 1940 lähes puolella paikkakunnan maatiloista oli sähkö. Sähkön kulutus lähes kolminkertaistui Jylhän Sähköosuuskunnan asiakaspiirissä vuosien 1936–1946 aikana.
1940-luvun alussa sotavuosien tarvikepula hidasti osuuskunnan laajentumista. Uusi toimitalo kuitenkin valmistui Jylhään vuonna 1942, ja kolme vuotta myöhemmin osuuskunta avasi Lauttamukseen eli Kauhavan keskustaan  sähkötarvikemyymälän toimistoineen ja sisäasennuspalveluineen.
Vuonna 1946 Jylhän Sähköosuuskunnalla oli 24 muuntopiiriä, suurjännitelinjoja 48 kilometriä, pienjännitelinjoja 184 kilometriä ja kuluttajia yhteensä 1 132. Sotien jälkeen vanha mylly Jylhässä purettiin ja tilalle rakennettiin uusi ajanmukainen sähkömylly: Jylhän vehnämylly. Myös Jylhän sahaa korjattiin ja paranneltiin, ja vuonna 1949 valmistui höyläämö. Höyläämön valmistuminen mahdollisti sahatavaran jatkojalostuksen ja raotti yritykselle entistä enemmän myös vientikaupan ovea.
Ruotsiin myydystä sahatavarasta saaduilla kruunuilla osuuskunta osti muuntajia ja sähkömoottoreita. 1940-luvulla osuuskunta laajensi toimialaansa myös turpeennostoon. Osuuskaupalta ostettiin sähkömoottori, ja turvetta päätettiin nostaa niin paljon kuin sitä kesällä ehdittäisiin saada kuivaksi.

1950

1950-luvulla osuuskunta rakensi lisää muuntopiirejä, tehosti vanhojen muuntopiirien suurjännitelinjoja muuntajineen ja vahvisti pienjännitelinjoja. Paikkakunnan teollisuustoiminta lisääntyi kutomotoiminnan koneellistumisen myötä. Maataloudessa lypsykoneet ja leikkuupuimurit lisääntyivät, ja kodeissa yleistyivät sähköliedet ja kuumavesivaraajat. Muutos oli niin suurta, että sekä sähköosuuskunnan säännöt ja sähkövirran hinnoitteluperusteet jouduttiin uusimaan. Sähkötariffit olivat säännösteltyjä, ja tariffin korotuksia piti anoa sosiaaliministeriön hintaosastolta. Ministeriössä kävi Jylhän Sähköosuuskuntakin aina välillä anomassa korotuksia.
Osuuskunnan tarjoamaa sähköenergiaa käytettiin tai myytiin eniten valaistukseen, teollisuusvoimaksi, myllylle, sahalle ja muuhun omaan käyttöön, lentosotakoululle ja maatalouteen, mainitussa järjestyksessä. Asiakkaina olivat osuuskunnan jäsenet ja muut kuluttajat. Jäseniä vuosikymmenen alussa oli runsas tuhat. Osuuskuntaan kuulumattomille ei-jäsenille kulutusmaksu oli korkeampi. Vuonna 1958 kytkettiin Jylhän Sähköosuuskunnan jakelualueella yhdeksän jakelumuuntajapiiriä
jakeluverkostoon ja saavutettiin lähes sataprosenttinen sähköistys. Jakelumuuntajia oli 49 ja kuluttajia yli 2 000 vuosikymmenen lopussa. Tulevaisuuteen tähtäävä uudistus oli 1950-luvulla tapahtunut Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n perustaminen, jonka osakkaaksi Jylhän Sähkösuuskuntakin ryhtyi. Osakkuudella turvattiin yhä kasvava virrantarpeen saanti.

Sähköenergiaa käytettiin eniten valaistukseen, teollisuusvoimaksi, myllylle, sahalle ja muuhun omaan käyttöön, lentosotakoululle ja maatalouteen, mainitussa järjestyksessä.


Vuonna 1961 osuuskunta täytti neljäkymmentä vuotta

1960

Vuonna 1961 osuuskunta täytti neljäkymmentä vuotta ja sen kunniaksi yritykselle tilattiin neonvalomainos Osuuskassan liikehuoneistossa sijaitsevan sähkötarvikemyymälän
katolle. 1960-luvun alussa Kauhavalla oli sähköistämättä enää joitakin kymmeniä taloja. Hieman ennen vuosikymmenen puoliväliä Kauhavalle valmistui EPV Oy:n uusi voimansiirtolinja, jolla turvattiin sähköenergian saantia. Sähköä käyttivät eniten yksityinen elinkeinotoiminta, seuraavaksi maatalous ja kolmanneksi kotitaloudet. Vuosikymmenen lopulla sähkön kulutuksessa kärkeen olivat siirtyneet kotitaloudet.
60-luvun loppupuolella osuuskunnan hallinto päätti tavallista suuremmasta investoinnista. Vanha kahden MVA:n muuntaja alkoi olla täydessä kuormassa, ja tehotarpeen kasvaessa tilattiinkin Oy Strömbergiltä viiden MVA:n muuntaja. Muuntajalla arveltiin pärjättävän kymmenisen vuotta eteenpäin. Samoihin aikoihin sähkökäyttäjät oikeutettiin käyttämään yö- ja lämmityssähköä, ja vuoden 1968 lopulla verkkoon oli kytketty 25 sähköllä lämmitettävää taloa. Vuosikymmenen lopulla toimintaa laajennettiin myös Kortesjärven puolelle. Jylhän verkkoon liittyi pieniä sähköosuuskuntia Kortesjärven puolelta, ja Kortesjärven Ylikylä ympäristöineen liitettiin Jylhän jakelualueeseen. Laajentumisen myötä vuoden 1961 asiakasmäärä 2 109 kasvoi niin, että vuonna 1969 sähkölaitoksen verkkoon oli kytketty 2 315 kuluttajaa.

1970

1970-luvulla merkittävät tekijät sähkönkulutuksen kasvulle olivat sähkölämmityksen yleistyminen ja osuuskunnan johtoverkon laajentaminen. Osuuskunta osti kaiken tarvitsemansa sähköenergian Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:ltä. Jylhän vesivoimalaitos ei ollut enää käytössä vuoden 1972 jälkeen. Sähköntuotantolaitoksen sijasta osuuskunnasta tuli sähkönjakeluyhtiö.
Vuoden 1977 alussa sähkön hinnoittelu muuttui. Kolmisenkymmentä vuotta olivat virran myynnin kiinteän maksunosuuden perusteena olleet tariffiyksiköt, joista vuonna 1977 luovuttiin. Tilalle otettiin sulaketariffi, jossa kiinteät vuosimaksut yleis- ja lämmitystariffeissa perustuivat pääsulakkeiden kokoon. Sähkölaskutuksessa siirryttiin myös arviolaskutukseen, ja laskutus annettiin Postipankin tietokoneen tehtäväksi.
Käyttöön otettiin lisäksi liittymismaksut. Kaava-alueella linja rakennettiin liittymismaksun turvin tontin rajalle, ja haja-asutusalueella liittyjä maksoi linjan.
1960-luvun loppupuolella alkanut laajentuminen Kortesjärven puolelle jatkui myös tällä vuosikymmenellä. 1971 rakennettiin Kortesjärven puolelle kahdeksan muuntopiirin alueet suur- ja pienjännitelinjoineen ja muuntoasemineen.
Vuosikymmenen alussa osuuskunta teki aluejakoehdotuksen Kortesjärven kunnasta Ähtävän Sähkövoima Oy:lle. Ähtävän Sähkövoima myikin osuuskunnalle omistamansa Kortesjärven kirkonkylän ja Kukkolan välisen suurjännitelinjan vuonna 1972. Osuuskunta rakensi myös muuntoasemat Kortesjärven kirkonkylän itäpuolelle ja Asuinmaahan. Näiden muuntoasemien myötä loputkin osuuskunnan kanssa sopimuksen tehneet kuluttajat voitiin liittää osuuskunnan verkkoon.
Kasvavan tehotarpeen vuoksi ja virranjakelun varmistamiseksi osuuskunnan hallitus anoi Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:tä rakentamaan 110 kV:n johdon Lapualta Kauhavalle. Vuonna 1974–1975 valmistuikin Vitsasaareen Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n 110 kV:n syöttöpiste. Vuonna 1978 osuuskunnalla oli sähköasemat Vitsasaaressa, Lauttamuksessa ja Jylhässä. Suurjännitejohtoja oli 241 kilometriä, pienjännitejohtoja 355 kilometriä ja jakelumuuntamoita 191 kappaletta.
Sahaustoiminnassa Osuuskunta saavutti 1971 uuden ennätyksen ja tehtiin päätös uuden sahalaitoksen rakentamisesta Jylhään. Sahatavaran vientinäkymien heiketessä vuosikymmenen lopulla osuuskunnan hallitus halusi kuitenkin turvata henkilökunnan työllisyyden, suunnata tavaran rakennuksille paikallismyyntiin ja tehdä ostot paikallisilta metsänomistajilta. Kotimaan hintojen alhaisuus vientihintoihin verrattuna ei saanut osuuskuntaa rajoittamaan kotimaan myyntiään, joten sahan tulos ajautui tappiolle ja heikon kannattavuuden parantamiseksi käytiin keskusteluja. Toimintaa päätettiin kuitenkin pyrkiä jatkamaan suurten investointienkin vuoksi.

 

1970-luvulla merkittävät tekijät sähkönkulutuksen kasvulle olivat sähkölämmityksen yleistyminen

1988 osuuskunta osti toimitiloikseen Kauhavan Sanomalehti Oy:n vanhan kirjapainon Ratatieltä

1980

Sahalaitoksen toiminta kävi jatkuvasti tappiolla. Toiminnan rationalisoimiseksi saatiin alajärveläiseltä sahakonsultilta suunnitelma, jonka mukaan käynnistettiin toimenpiteet uuden sahalaitoksen rakentamiseksi Jylhään. Uusi saha valmistui vuonna 1981, mutta samaan aikaan sahatavaran kysyntä oli heikentynyt ja vientihinnat laskeneet. Samalla raaka-aineiden hinnat pysyivät korkealla eikä sahatoimintaa saatu enää kannattavaksi.
1980-luvun puolivälissä osuuskunta alkoi nousta kriisistä, kun sahasta oli päästy eroon ja kannattavuus alkoi kääntyä ylöspäin. Uusien sähköverkkoon liittyjien suuri määrä toi mukanaan liittymismaksujen virran, ja tulos kääntyi voiton puolelle.
1988 osuuskunta osti toimitiloikseen Kauhavan Sanomalehti Oy:n vanhan kirjapainon Ratatieltä, ja tilat Koskella ja Lauttamuksessa myytiin.
Uusi sähköhuollon aluesuunnitelma edellytti, että sähkölaitoksen jakelualueiden oli oltava yksikäsitteisiä. Jylhän Sähkön ja Lapuan Sähkön välillä sovittiinkin jakelurajoista, mutta Kortesjärven suunnalla päällekkäisistä jakelualueista Ähtävän Sähkövoima Oy:n kanssa ei heti päästy yksimielisyyteen. Vuonna 1984 päästiin viimein rajasopimukseen myös Kortesjärvellä sijaitsevista linjoista.
Vuosikymmenen lopulla sähkön käytön kasvu sekä tie- ja liikennerakennushankkeet merkitsivät osuuskunnalle suuria investointeja Kauhavan keskustaajamassa. Linjoja siirrettiin, avojohtoja poistettiin ja puistomuuntamoita rakennettiin. Suurjänniteverkon rengasyhteydet saatiin pääosiltaan rakennettua 80-luvun loppuun mennessä.

1990

Pitkän tauon jälkeen vanha vesivoimalaitos Jylhänkoskella otettiin käyttöön 1990-luvulla. Voimalaitoksen vihki käyttöön europarlamentin jäsen Kyösti Virrankoski vuonna 1996.
Voimalaitoksesta tuli osuuskunnalle lisätuloksen tekijä, sillä putouskorkeutta kasvattamalla saatiin laitoksen energiantuotantoa nostettua, ja alakanavan louhinnalla vuonna 1999 kaksinkertaistettiin voimalaitoksen teho.
Sähkön hinnoittelu muuttui 1990-luvun alkupuolella. Sähkömarkkinalain mukaan sähkön kokonaishinta jaettiin siirtoon ja myyntiin. Samalla sähkömarkkinat vapautuivat niin, että asiakas sai kilpailuttaa sähköntoimittajan. Vuonna 1995 osuuskuntakin lähti mukaan vapautuneeseen kilpailuun ja alkoi vastailla asiakkaiden tarjouspyyntöihin. Kilpailusta huolimatta osuuskunta ei menettänyt yhtään asiakasta vuonna 1996.
Vuonna 1997 myös yksityistaloudet ja pienteollisuus pääsivät avoimen kilpailun piiriin. Tarjouspyyntöihin vastailtiin ahkerasti ja uusia asiakkaita saatiin ympäri Suomea. Osuuskunta myi halpaa sähköä ja menestyi hyvin vapautuneilla energiamarkkinoilla. Osuuskunta menestyi vuosikymmenellä hyvin, ja kasvaneesta ylijäämästä alettiin maksaa omistajajäsenille osuuspääoman korkoa. Osuuskunnan jäsenyydestä tuli taloudellisesti kannattavaa. Osuuspääomalle maksettava korko sai jäsenet ostamaan vapaaehtoisia lisäosuuksia, ja joinakin vuosina osuuspääoma lisääntyikin 70–80 prosenttia.
Sahaustoiminta Jylhässä siirtyi pois sähköosuuskunnalta, kun osuuskunta ensin vuokrasi sahan koneet ja laitteet sekä myöhemmin myi koneet ja kaluston Jylhän Saha ja Kehitys Oy:lle. Myös höyläämölle löytyi vuokraaja puun jatkojalostukseen.
Vuosikymmenen lopulla koettiin osuuskunnan historian paras vuosi. Vuonna 1999 sähkön hankinta saavutti kaikkien aikojen ennätyksen.

Jylhä historia

2000

2000-luvulla osuuskunta etsi uusia edullisia tuotantomuotoja ja rakensi omaa tuotantokapasiteettia mahdollistaen monipuolisten tuotantotapojen paletin. Näillä keinoin hallittiin sähkökaupan riskejä ja tavoiteltiin vakaata hintakehitystä jäsenistön eduksi. Energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi osuuskunta lisäsi osuuttaan Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:ssä. EPV:n kautta osuuskunta ryhtyi ympäristöystävällisiin ja hiilivapaisiin energiantuotantomuotoihin perustuviin investointeihin. Osuuskunnan strategia ja hankkeet torjuivat osaltaan ihmisen toiminnasta johtuvaa ilmastonmuutosta. Ydinvoiman rakentamiseen osuuskunta osallistui sekä EPV:n kautta Olkiluodossa että uuden energiayhtiön Voimajunkkarit Oy:n jäsenenä Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeessa.
Vesivoimaan osuuskunta lähti mukaan niin ikään EPV:n kautta. EPV vuokrasi vesivoimalaitoksen Norjan Ranasta. Tähän investointiin osallistumalla osuuskunta sai tietyn määrän energiaa
vuodessa 15 vuodeksi eteenpäin. Samalla osuuskunta sai nostettua vesivoiman osuutta hankinnassaan, joka osaltaan vähensi fossiilisten energiamuotojen ja päästökaupan luomaa hintariskiä.
Panostukset tuulivoimaan olivat Suomessa kovassa nousussa. Jylhän Sähköosuuskunta osallistui EPV:n osakkaana myös tuulivoimahankkeisiin Kemin Ajoksessa ja Torniossa.
Osuuskunnan energianhankintaan kuului myös turvepohjaisia muotoja. Turveyhtiö Vapo Oy:n osakkeita hankittiin Suomen Enegiavarat Oy:n ostokonsortion mukana. Tämä omistus tuotti
osuuskunnalle vakaan osinkovirran. EPV:n kautta investoitiin bioturvealueiden hankintaan ja niiden valmisteluun tuotannollista käyttöä varten.
2000-luvun puolivälissä osuuskunta kuului kolmen halvimman sähköenergian myyjän joukkoon Suomessa. Välillä energian kysyntä kasvoi jopa niin suureksi, että sähköä ei pystytty myymään
oman alueen ulkopuolelle. Energian myynti oli osuuskunnan liiketoiminnan selkäranka. Vuonna 2008 osuuskunnan osuuspääoma ylitti ensimmäisen kerran miljoona euroa. 2000-luvulla osuuskunta teki mittavia investointeja sähköverkkoon ja etäluentajärjestelmään. Asiakkaille asennettiin etäluentamittarit, ja laskutuksessa siirryttiin arviolaskutuksesta toteutuneen kulutuksen laskuttamiseen.

 

2010

Vuonna 2010 Jylhän Sähköosuuskunnassa oli asiakkaita yli 5 000. Suurimmalta osin asiakkaat olivat yksityistalouksia. Suuruusjärjestyksessä seuraavina tulivat maatalous, palvelut,
julkisyhteisöt ja jalostus. Jäseniä osuuskunnalla oli 1 114.
90-vuotias osuuskunta juhli pitkää historiaansa vuosikymmenen alussa. Juhlan kunniaksi tilattu juhlakirja valmistui, ja jokainen osuuskunnan jäsen sai teoksesta oman kappaleensa.
Vuosikymmenen alussa saneerattiin vanhoja muuntopiirialueita, kytkettiin uusia muuntajia verkkoon ja päivitettiin kaukokäyttöerottimien ohjausjärjestelmiä.  Myös uutta verkkoa rakennettiin esimerkiksi Ruotsalan uudelle asuntoalueelle. Uusi Fennomarkin 110/20 kv:n muuntoasema otettiin käyttöön heinäkuussa 2010. Toimitusvarmuuden parantamiseksi vanhaa ilmajohtoverkkoa korvattiin maakaapeliverkolla. Vuonna 2013 pienjännitepuolen maakaapelointiaste lähestyi jo 59 prosenttia ja suurjännitepuolella vastaava luku oli 5,25 prosenttia.
Osuuskunta toteutti tälläkin vuosikymmenellä strategiansa mukaista hiilidioksidivapaata sähkön tuotantoa. Vuonna 2011 otettiin kaupalliseen käyttöön Tornion Röyttään rakennettu tuulivoimapuisto. Osuuskunta viisinkertaisti tuulivoimakapasiteettinsa olemalla mukana tässä EPV:n yhteistyöhankkeessa. Osuuskunta investoi myös Vaasan Torkkolaan rakennettuun tuulivoimapuistoon.
Vuonna 2013 osuuskunta oli mukana hankkimassa vesivoimaosuuksia Ruotsista. Osuuskunnan osuus kaupasta tuottaa vuosittain 18 miljoonaa kilowattituntia puhdasta vesivoimaa
Indalsälven-nimisessä joessa sijaitsevista seitsemästä vesivoimalaitoksesta.
Muita strategian mukaisia hankkeita 2010-luvulla ovat olleet Olkiluotoon rakennettavat ydinvoimayksiköt sekä Fennovoima Oy:n Pyhäjoelle suunnittelema ydinvoimalaitos. Olkiluoto
3:n piti alun perin valmistua jo 2009, mutta hanke on vuosien varrella siirtynyt jatkuvasti eteenpäin. Fennovoima jätti ensimmäisen rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle
Pyhäjoen Hanhikivelle rakennettavasta ydinvoimalaitoksesta 30.6.2015 ja aineistojen työstäminen jatkuu. Hankkeen etenemistä voi seurata  Fennovoima Oy :n sivuilta.

Lähteenä on käytetty Annastiina Henttisen kirjoitusta Jylhän Sähköosuuskunnan historiasta
ja osuuskunnan vuosikertomuksia vuosilta 2010–2014.