Osuuskunta

Jylhän Sähköosuuskunta on aloittanut toimintansa perustavalla kokouksella 14.8.1921. Osuuskunnan kotipaikka on Kauhava ja sen toimialaan kuuluu osuuskunnan sääntöjen mukaisesti energiantuotanto, sähkön jakelu ja myynti sekä asennustoiminta.

Vuoden 2014 lopussa osuuskunnalla oli 1 108 jäsentä, 6 710 käyttöpaikkaa ja palveluksessaan 18 työntekijää.
Vuonna 2014 toimitettiin energiaa omalle alueelle vajaat 77,5 GWh. Osuuskunnalla on myös omaa vesivoimatuotantoa.

 

Jäsenyys    Historia     Vuosikertomukset    Voimalaitos   


     

Jäsenyys

Jylhän Sähköosuuskunnan omistavat sen jäsenet
Vuoden 2014 lopussa osuuskunnassa oli 1 108 jäsentä, joiden omistuksessa oli yhteensä 29 343 osuutta. Osuuskunnan jäsenyys on kannattavaa, sillä esim. tilivuodelta 2014 on osuuskunnan kokous päättänyt maksaa osuuspääomalle korkoa 5%. Osuuspääoman korosta päättää vuosittain osuuskunnan kokous.

Jäsenyys kannattaa
Jylhän Sähköosuuskunnan jäseneksi voi pyrkiä henkilö tai yritys, joka omistaa käyttöpaikan osuuskunnan verkkoalueella. Jäseneksi haluavan on tehtävä kirjallinen hakemus osuuskunnan hallitukselle, joka päättää jäseneksi ottamisesta. Pääsymaksu jäseneksi pääsemisestä on 1 500 € (vuonna 2016) ja jäsenosuuden arvo on 100€. Jäsenosuuksien maksimimäärä on 80 kpl/voimassaoleva käyttöpaikka ja enintään 400 kpl/jäsen.
Haluatko jäseneksi?
1. Jäsenhakemuksia saa noutamalla osuuskunnan toimistosta
2. Tilaamalla asiakaspalvelusta puh. 06 434 6300

jasenyys

Historia

  • 1920
  • 1930
  • 1940
  • 1950
  • 1960
  • 1970
  • 1980
  • 1990
  • 2000
  • 2010

 

Jylhän Sähköosuuskunta perustettiin 14.8.1921 ja kokouksessa perustamissopimuksen allekirjoitti 118 henkilöä. Vanhaan Mäkipelkolan myllyyn asennettiin 25 kilowatin generaattori ja rakennettiin sähkölinjat Jylhästä  Hirvijoelle, Ylikylään ja Pelkolaan. 1920 –luvun alussa tapahtunut Osuuskunnan ja Kauhavan osuuskaupan uudenaikaisten sähkömyllyjen perustaminen Jylhään ja Kalliokoskeen siirsi paikkakunnan vähitellen vesimyllykaudesta sähkön aikakauteen. Syksyyn 1922 mennessä osuuskuntaan oli liittynyt jo 250 sähköä tarvitsevaa kuntalaista.

Toiminnan alkumetreillä Osuuskunnalla oli  yksi  25 kW:n sähkögeneraattori ja 25 hevosvoimainen  vesiturbiini. Voimakoneisto oli yhteinen osuuskunnan sähkölaitoksella, myllyllä sekä sahalla. Jylhän Sähköosuuskunnan päätuote oli ”kyläläisten viljan jauhatus rahdilla sekä sähkövirran anto valaistustarkoituksiin”.

Kauhava oli ensisijaisesti maatalouspitäjä, mutta paikkakunnalla on ollut useita puukkotehtaita ja paljon pieniä kutomoyrityksiä. Talvisotaan mennessä jo pelkästään kutomoita oli toistakymmentä. 

Kun puukkoverstaiden, kutomoiden ja muun paikkakunnan teollinen  toiminta kasvoi, alkoi kehittyä myös voimavirran tarve.

Ilmailukoulu siirtyi Santahaminasta Kauhavalle vuonna 1929. Koulun tulo vaikutti Osuuskunnan laajentamissuunnitelmiin. Vuonna 1928 Jylhään nousi uusi voimalaitosrakennus. Laitoksen voimakoneeksi hankittiin uusi ja tehokas lokomobiili generaattoreineen sekä muuntajineen.  Hevonen oli ostettu jo vuonna 1924 ja voimalaitoksen rakennustöiden aikoihin hankittiin myös kuorma-auto. Myös muita toiminta-alueita kehitettiin ja vuonna 1928 otettiin käyttöön täysin uusittu jauhomyllyn koneisto, lisättiin ryynikoneistoa ja myllyyn ostettiin 75 hevosvoimainen sähkömoottori.  Investoinnit vaativat runsaasti rahaa sekä toimintaan osallistuvien isoa työpanosta.

1920

1930-luvun alun lama hidasti sähköistystä. Vuosikymmenen alussa osuuskunnalla oli kymmenen 20 000 voltin muuntajaa ja viisi 5 000 voltin muuntajaa. Sähkölinjaa oli noin 150 kilometriä. Varmistaakseen tuotantokapasiteettinsä riittävyyden osuuskunta ryhtyi sopimuksiin ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Lapuan Sähkö Oy:n kanssa ryhdyttiin sähkövirran vaihtoon, jolloin Lapualta saatiin vesivoimaa, ja osuuskunta taasen luovutti Lapualle höyryvoimalla kehitettyä virtaa.

Maksut sähkön käytöstä oli aiemmin laskettu lamppuluvun tai mittarin perusteella. Vuonna 1932 osuuskunnan syyskokous päätti muuttaa sääntöä niin, ettei lamppuluvusta tai mittarista enää ollut mainintaa. Osuuskunta myös erotti jäseniä maksuvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. Kuitenkin uusia jäseniä maatalouksien ja teollisuuden parista hyväksyttiin samanaikaisesti. Pienteollisuuslaitoksilla oli tärkeä merkitys maaseudun sähköistymisen kannalta parantamalla sähköverkon kannattavuutta ja pitämällä sähkövirran hintoja kohtuullisella tasolla.

Sähkötehtaalla oli töissä kuukausittain neljästä kahdeksaan työntekijää, mutta vuonna 1935 osuuskunnan kokonaistyöntekijämäärä oli 16 henkilöä, sekä kaksi konttorityöntekijää.

1938 osuuskunnassa astui voimaan Pellervo-Seuran suunnittelema yhdistetty perus- ja kulutusmaksun tariffi. Käyttöön otettiin maataloustariffi sekä sen rinnalla kulutustariffit eli huonetariffit. Maataloustariffin mukaan valaistukseen käytetystä virrasta sekä voimavirrasta perittiin maksu mittarin mukaan. Perusmaksut taasen laskettiin peltohehtaarien mukaan. Myös pumppumoottoreista kannettiin sekä perus- että kulutusmaksu. Kulutustariffissa kannettiin maksu valovirrasta mittarin mukaan ja lisäksi perusmaksut huoneluvun mukaan. Koulut, liikehuoneistot sekä seuraintalot kuuluivat oman järjestelmänsä piiriin.

Kauhava sähköistyi vauhdilla: sotavuonna 1940 lähes puolella paikkakunnan maatiloista oli sähkö. Sähkön kulutus lähes kolminkertaistui Jylhän Sähköosuuskunnan asiakaspiirissä vuosien 1936-1946 välisenä aikana.

1940-luvun alussa sotavuosien tarvikepula hidasti osuuskunnan laajentumista. Uusi toimitalo kuitenkin valmistui Jylhään vuonna 1942 ja kolme vuotta myöhemmin osuuskunta avasi Lauttamukseen eli Kauhavan keskustaan  sähkötarvikemyymälän toimistoineen ja sisäasennuspalveluineen. 

Vuonna 1946 Jylhän Sähköosuuskunnalla oli 24 muuntopiiriä, suurjännitelinjoja 48 kilometriä, pienjännitelinjoja 184 kilometriä ja kuluttajia yhteensä 1132.

Sotien jälkeen vanha mylly Jylhässä purettiin ja tilalle rakennettiin uusi ajanmukainen sähkömylly; Jylhän vehnämylly. Myös Jylhän sahaa korjattiin ja paranneltiin, ja vuonna 1949 valmistui höyläämö. Höyläämön valmistuminen mahdollisti sahatavaran jatkojalostuksen ja raotti yritykselle entistä enemmän myös vientikaupan ovea.

Ruotsiin myydystä sahatavarasta saaduilla kruunuilla osuuskunta osti muuntajia sekä sähkömoottoreita.

1940-luvulla osuuskunta laajensi toimialaansa myös turpeennostoon. Osuuskaupalta ostettiin sähkömoottori, ja turvetta päätettiin nostaa niin paljon kuin sitä kesällä ehdittäisiin saada kuivaksi. 

1950-luvulla osuuskunta rakensi lisää muuntopiirejä, tehosti vanhojen muuntopiirien suurjännitelinjoja muuntajineen  ja vahvisti pienjännitelinjoja. Paikkakunnan teollisuustoiminta lisääntyi kutomotoiminnan koneellistumisen myötä.  Maataloudessa lypsykoneet ja leikkuupuimurit lisääntyivät ja kodeissa yleistyivät sähköliedet ja kuumavesivaraajat.

Muutos oli niin suurta, että sekä sähköosuuskunnan säännöt sekä sähkövirran hinnoitteluperusteet jouduttiin uusimaan. Sähkötariffit olivat säännösteltyjä ja tariffin korotuksia piti anoa sosiaaliministeriön hintaosastolta. Ministeriössä kävi Jylhän Sähköosuuskuntakin aina välillä anomassa korotuksia.

Osuuskunnan tarjoamaa sähköenergiaa käytettiin tai myytiin eniten valaistukseen, teollisuusvoimaksi, myllylle, sahalle ja muuhun omaan käyttöön, lentosotakoululle ja maatalouteen, mainitussa järjestyksessä. Asiakkaina olivat osuuskunnan jäsenet tai muut kuluttajat. Jäseniä vuosikymmenen alussa oli runsaat tuhat henkeä. Osuuskuntaan kuulumattomille ei-jäsenillä kulutusmaksu oli korkeampi.

Vuonna 1958 kytkettiin Jylhän Sähköosuuskunnan jakelualueella yhdeksän jakelumuuntajapiiriä jakeluverkostoon, ja saavutettiin lähes 100 prosenttinen sähköistys. Jakelumuuntajia oli 49, ja kuluttajia yli 2000 vuosikymmenen lopussa.

Tulevaisuuteen tähtäävä uudistus oli 1950–luvulla tapahtunut Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n perustaminen, jonka osakkaaksi Jylhän Sähkösuuskuntakin ryhtyi. Osakkuudella turvattiin yhä kasvava virrantarpeen saanti.

Vuonna 1961 osuuskunta täytti neljäkymmentä vuotta ja sen kunniaksi yritykselle tilattiin neonvalomainos Osuuskassan liikehuoneistossa sijaitsevan sähkötarvikemyymälän katolle. 1960-luvun alussa Kauhavalla oli sähköistämättä enää joitakin kymmeniä taloja.

Hieman ennen vuosikymmenen puoliväliä Kauhavalle valmistui EPV Oy:n uusi voimansiirtolinja, jolla turvattiin sähköenergian saantia. Sähköä käyttivät eniten yksityinen elinkeinotoiminta, seuraavaksi maatalous ja kolmanneksi kotitaloudet. Vuosikymmenen lopulla sähkön kulutuksessa kärkeen olivat siirtyneet kotitaloudet.

60–luvun loppupuolella osuuskunnan hallinto päätti tavallista suuremmasta investoinnista. Vanha kahden MVA:n muuntaja alkoi olla täydessä kuormassa, ja tehotarpeen kasvaessa tilattiinkin Oy Strömbergiltä viiden MVA:n muuntaja. Muuntajalla arveltiin pärjättävän kymmenisen vuotta eteenpäin.

Samoihin aikoihin alkoivat sähkökäyttäjät oikeutettiin käyttämään yö- ja lämmityssähköä, ja vuoden 1968 lopulla verkkoon oli kytketty 25 sähköllä lämmitettävää taloa.

Vuosikymmenen lopulla toimintaa laajennettiin myös Kortesjärven puolelle. Jylhän verkkoon liittyi pieniä sähköosuuskuntia Kortesjärven puolelta, ja Kortesjärven Ylikylä ympäristöineen liitettiin Jylhän jakelualueeseen. Laajentumisen myötä vuoden 1961 asiakasmäärä 2 109 kasvoi niin, että vuonna 1969 sähkölaitoksen verkkoon oli kytketty 2 315 kuluttajaa.

1970–luvulla merkittävät tekijät sähkönkulutuksen kasvulle olivat sähkölämmityksen yleistyminen ja osuuskunnan johtoverkon laajentaminen. Osuuskunta osti kaiken tarvitsemansa sähköenergian Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:ltä. Jylhän vesivoimalaitos ei ollut enää käytössä vuoden 1972 jälkeen. Sähköntuotantolaitoksesta sijasta osuuskunnasta tuli sähkönjakeluyhtiö.

Vuoden 1977 alussa sähkön hinnoittelu muuttui. Kolmisenkymmentä vuotta oli virran myynnin kiinteän maksunosuuden perusteena olleet tariffiyksiköt, joista vuonna -77 luovuttiin. Tilalle otettiin sulaketariffi, jossa kiinteät vuosimaksut yleis- ja lämmitystariffeissa perustuivat pääsulakkeiden kokoon.
Sähkölaskutuksessa siirryttiin myös arviolaskutukseen, ja laskutus annettiin Postipankin tietokoneen tehtäväksi.

Käyttöön otettiin lisäksi liittymismaksut. Kaava-alueella linja rakennettiin liittymismaksun turvin tontin rajalle, ja haja-asutusalueella liittyjä maksoi linjan.

1960–luvun loppupuolella alkanut laajentuminen Kortesjärven puolelle jatkui myös tällä vuosikymmenellä. 1971 rakennettiin Kortesjärven puolelle kahdeksan muuntopiirin alueet suur- ja pienjännitelinjoineen ja muuntoasemineen. 

Vuosikymmenen alussa osuuskunta teki aluejakoehdotuksen Kortesjärven kunnasta Ähtävän Sähkövoima Oy:lle. Ähtävän Sähkövoima myikin 1972 osuuskunnalle omistamansa Kortesjärven kirkonkylän ja Kukkolan välisen suurjännitelinjan, Osuuskunta rakensi myös muuntoasemat Kortesjärven kirkonkylän itäpuolelle ja Asuinmaahan. Näiden muuntoasemien myötä loputkin osuuskunnan kanssa sopimuksen tehneet kuluttajat voitiin liittää osuuskunnan verkkoon.

Kasvavan tehotarpeen vuoksi, ja virranjakelun varmistamiseksi osuuskunnan hallitus anoi Etelä-Pohjanmaan Voiman Oy:tä rakentamaan 110 kV:n johdon Lapualta Kauhavalle. Vuonna 1974-1975 valmistuikin Vitsasaareen Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n 110 kV:n syöttöpiste.  

Vuonna 1978 osuuskunnalla oli sähköasemat Vitsasaaressa, Lauttamuksessa ja Jylhässä. Suurjännitejohtoja oli 241 km, pienjännitejohtoja 355 km ja jakelumuuntamoita 191 kpl.

Sahaustoiminnassa Osuuskunta saavutti 1971 uuden ennätyksen, ja päätös uuden sahalaitoksen rakentamisesta Jylhään tehtiin.
Sahatavaran vientinäkymien heiketessä vuosikymmenen lopulla, osuuskunnan hallitus halusi kuitenkin turvata henkilökunnan työllisyyden, tavaran saannin rakennuksille paikallismyyntiin sekä ostot paikallisilta metsänomistajilta. Kotimaan hintojen alhaisuus vientihintoihin verrattuna ei myöskään saanut osuuskuntaa rajoittamaan kotimaan myyntiään. Sahan tulos ajautui tappiolle ja heikon kannattavuuden parantamiseksi käytiin keskusteluja. Toimintaa päätettiin kuitenkin pyrkiä jatkamaan suurten investointienkin vuoksi.

Sahalaitoksen toiminta kävi jatkuvasti tappiolla. Toiminnan rationalisoimiseksi saatiin Alajärveläiseltä sahakonsultilta suunnitelma, jonka mukaan käynnistettiin toimenpiteet uuden sahalaitoksen rakentamiseksi Jylhään. Uusi saha valmistui vuonna 1981, mutta samaan aikaan sahatavaran kysyntä oli heikentynyt ja vientihinnat laskeneet, raaka-aineiden hintojen kuitenkin pysyessä korkealla. Eikä sahatoimintaa näin ollen enää saatu kannattavaksi.

1980–luvun puolivälissä Osuuskunta alkoi nousta kriisistä, kun sahasta oli päästy eroon ja kannattavuus alkoi kääntyä ylöspäin. Uusien sähköverkkoon liittyjien suuri määrä toi mukanaan liittymismaksujen virran, ja tulos kääntyi voiton puolelle.

1988 osuuskunta osti toimitiloikseen Kauhavan Sanomalehti Oy:n vanhan kirjapainon Ratatieltä, ja tilat Koskella ja Lauttamuksessa myytiin.

Uusi sähköhuollon aluesuunnitelma edellytti, että sähkölaitoksen jakelualueiden oli oltava yksikäsitteisiä. Jylhän Sähkön ja Lapuan Sähkön välillä sovittiinkin jakelurajoista, mutta Kortesjärven suunnalla päällekkäisistä jakelualueista Ähtävän Sähkövoima Oy:n kanssa ei heti päästy yksimielisyyteen. Vuonna 1984 päästiin viimein rajasopimukseen myös Kortesjärvellä sijaitsevien linjojen suhteen.

Vuosikymmenen lopulla sähkön käytön kasvu ja tie- ja liikennerakennushankkeet merkitsivät Osuuskunnalle suuria investointeja Kauhavan keskustaajamassa. Linjoja siirrettiin, avojohtoja poistettiin ja puistomuuntamoita rakennettiin.

Suurjänniteverkon rengasyhteydet saatiin pääosiltaan rakennettua 80-luvun loppuun mennessä.

 Pitkän tauon jälkeen vanha vesivoimalaitos Jylhänkoskella otettiin käyttöön 1990 luvulla. Voimalaitoksen vihki käyttöön Europarlamentin jäsen Kyösti Virrankoski vuonna 1996. Voimalaitoksesta tuli osuuskunnalle lisätuloksen tekijä, sillä putouskorkeutta kasvattamalla saatiin laitoksen energiantuotantoa nostettua, ja alakanavan louhinnalla vuonna 1999 kaksinkertaistettiin voimalaitoksen teho.


Sähkön hinnoittelu muuttui 1990 luvun alkupuolella. Sähkömarkkinalain mukaan sähkön kokonaishinta jaettiin siirtoon ja myyntiin. Samalla sähkömarkkinat vapautuivat niin, että asiakas sai kilpailuttaa sähköntoimittajan. Vuonna 1995 osuuskuntakin lähti mukaan vapautuneeseen kilpailuun, ja alkoi vastailla asiakkaiden tarjouspyyntöihin. Kilpailusta huolimatta osuuskunta ei menettänyt yhtään asiakasta vuonna 1996.

Vuonna 1997 myös yksityistaloudet ja pienteollisuus pääsivät avoimen kilpailun piiriin. Tarjouspyyntöihin vastailtiin ahkerasti, ja uusia asiakkaita saatiin ympäri Suomea. Osuuskunta myi halpaa sähköä ja menestyi hyvin vapautuneilla energiamarkkinoilla.

Osuuskunta menestyi vuosikymmenellä hyvin, ja kasvaneesta ylijäämästä alettiin maksaa omistajajäsenille osuuspääoman korkoa. Osuuskunnan jäsenyydestä tuli taloudellisesti kannattavaa. Osuuspääomalle maksettava korko sai jäsenet ostamaan vapaaehtoisia lisäosuuksia, ja joinakin vuosina osuuspääoma lisääntyikin 70-80 prosenttia.

Sahaustoiminta Jylhässä siirtyi vuosikymmenellä pois sähköosuuskunnalta, kun osuuskunta ensin vuokrasi sahan koneet ja laitteet, ja myöhemmin myi koneet ja kaluston Jylhän Saha ja Kehitys Oy:lle. Myös höyläämölle löytyi vuokraaja puun jatkojalostukseen.

Vuosikymmenen lopulla koettiin osuuskunnan historian paras vuosi. Vuonna 1999 sähkön hankinta saavutti kaikkien aikojen ennätyksen.

2000-luvulla Osuuskunta etsi uusia edullisia tuotantomuotoja ja rakensi omaa tuotantokapasiteettia mahdollistaen monipuolisten tuotantotapojen paletin. Näillä keinoin hallittiin sähkökaupan riskejä ja tavoiteltiin vakaata hintakehitystä jäsenistön eduksi.
Energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi, osuuskunta lisäsi osuuttaan Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:ssä. EPV:n kautta osuuskunta ryhtyi ympäristöystävällisiin ja hiilivapaisiin energiantuotantomuotoihin perustuviin investointeihin. Osuuskunnan strategia ja hankkeet torjuivat osaltaan ihmisen toiminnasta johtuvaa ilmastonmuutosta.

Ydinvoiman rakentamiseen osuuskunta osallistui sekä EPV:n kautta Olkiluodossa että uuden energiayhtiön Voimajunkkarit Oy:n jäsenenä Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeessa.

Vesivoimaan osuuskunta lähti mukaan niin ikään EPV:n kautta. EPV vuokrasi vesivoimalaitoksen Norjan Ranasta. Tähän investointiin osallistumalla osuuskunta sai tietyn määrän energiaa vuodessa 15 vuodeksi eteenpäin. Samalla Osuuskunta sai nostettua vesivoiman osuutta hankinnassaan, joka osaltaan vähensi fossiilisten energiamuotojen ja päästökaupan luomaa hintariskiä.

Panostukset tuulivoimaan olivat Suomessa kovassa nousussa. Jylhän Sähköosuuskunta osallistui EPV;n osakkaana myös tuulivoimahankkeisiin, Kemin Ajoksessa sekä Torniossa.

Osuuskunnan energianhankintaan kuului myös turvepohjaisia muotoja. Turveyhtiö Vapo Oy:n osakkeita hankittiin Suomen Enegiavarat Oy:n ostokonsortion mukana. Tämä omistus tuotti osuuskunnalle vakaan osinkovirran. EPV:n kautta investoitiin bioturvealueiden hankintaan ja niiden valmisteluun tuotannollista käyttöä varten.

2000-luvun puolivälissä osuuskunta kuului kolmen halvimman sähköenergian myyjän joukkoon Suomessa. Välillä energian kysyntä kasvoi jopa niin suureksi, että sähköä ei pystytty myymään oman alueen ulkopuolelle. Energian myynti oli osuuskunnan liiketoiminnan selkäranka.

Vuonna 2008 osuuskunnan osuuspääoma ylitti ensimmäisen kerran miljoona euroa.

2000-luvulla osuuskunta teki mittavia investointeja sähköverkkoon ja etäluentajärjestelmään. Asiakkaille asennettiin etäluentamittarit, ja laskutuksessa siirryttiin arviolaskutuksesta toteutuneen kulutuksen laskuttamiseen.

 

 

Vuonna 2010 Jylhän Sähköosuuskunnassa oli asiakkaita yli 5000. Suurimmalta osin asiakkaat olivat yksityistalouksia. Suuruusjärjestyksessä seuraavina tulivat maatalous, palvelut, julkisyhteisöt ja jalostus. Jäseniä osuuskunnalla oli 1 114.

90-vuotias osuuskunta juhli pitkää historiaansa vuosikymmenen alussa. Juhlan kunniaksi tilattu juhlakirja valmistui, ja jokainen osuuskunnan jäsen sai oman kappaleensa juhlateoksesta.

Vuosikymmenen alussa saneerattiin vanhoja muuntopiirialueita, kytkettiin uusia muuntajia verkkoon ja päivitettiin kaukokäyttöerottimien ohjausjärjestelmiä.  Myös uutta verkkoa rakennettiin esim. Ruotsalan uudelle asuntoalueelle.  Uusi Fennomarkin 110/20 kv muuntoasema otettiin käyttöön heinäkuussa 2010.

Toimitusvarmuuden parantamiseksi vanhaa ilmajohtoverkkoa korvattiin maakaapeliverkolla. Vuonna 2013 pienjännitepuolen maakaapelointiaste lähestyi jo 59 % ja suurjännitepuolella vastaava luku oli 5,25 %.

Osuuskunta toteutti tälläkin vuosikymmenellä strategiansa mukaista hiilidioksidivapaata sähkön tuotantoa. Vuonna 2011 otettiin kaupalliseen käyttöön Tornion Röyttään rakennettu tuulivoimapuisto. Tässä hankkeessa EPV:n kautta mukana olemalla, osuuskunta viisinkertaisti tuulivoimakapasiteettinsa. Osuuskunta investoi myös Vaasan Torkkolaan rakennettuun tuulivoimapuistoon.

Vuonna 2013 osuuskunta oli mukana hankkimassa vesivoimaosuuksia Ruotsista. Osuuskunnan osuus kaupasta, Indalsälven nimisessä joessa sijaitsevista seitsemästä vesivoimalaitoksesta, tuottaa osuuskunnalle vuosittain 18 miljoonaa kilowattituntia puhdasta vesivoimaa.

Muita strategian mukaisia hankkeita vuosikymmenellä ovat Olkiluotoon rakennettavat ydinvoimayksiköt sekä Fennovoima Oy:n , Pyhäjoelle suunnittelema ydinvoimalaitos.  
Olkiluoto 3 kaupallisen käytön uskotaan alkavan vuoden 2018 aikana.
Fennovoima on jättänyt rakentamislupahakemuksen Pyhäjoen Hanhikivelle rakennettavasta ydinvoimalaitoksesta valtioneuvostolle 30.6.2015. Tämän hankkeen etenemistä voi seurata Fennovoima Oy:n sivuilta.

Lähteenä on käytetty Annastiina Henttisen kirjoitusta Jylhän Sähköosuuskunnan historiasta sekä Osuuskunnan vuosikertomuksia vuosilta 2010 – 2014.

Tulevaisuus

 

Vuosikertomukset

Yhteenveto 2015

  • Liikevaihto 12,56 milj. €
  • Sähkön myynnin liikevaihto 9,13 milj. €
  • Sähkön siirron liikevaihto 3,26 milj. €
  • Investoinnit 2,08 milj. €
  • Henkilöstömäärä 20
  • Sähkön hankinta 244 GWh
  • Käyttöpaikkoja 6630

Vuosikertomus 2015

 Yhteenveto 2014
  • Liikevaihto 14,71 milj. €
  • Sähkön myynnin liikevaihto 10,99 milj. €
  • Sähkön siirron liikevaihto 3,53 milj. €
  • Investoinnit 0,83 milj. €
  • Henkilöstömäärä 18
  • Sähkön hankinta 274 GWh
  • Käyttöpaikkoja 6710

Vuosikertomus 2014

 Yhteenveto 2013
  • Liikevaihto 13,81 milj. €
  • Sähkön myynnin liikevaihto 10,21 milj. €
  • Sähkön siirron liikevaihto 3,44 milj. €
  • Investoinnit 0,73 milj. €
  • Henkilöstömäärä 17
  • Sähkön hankinta 228 GWh
  • Käyttöpaikkoja 6713

Vuosikertomus 2013

 

Yhteenveto 2012
  • Liikevaihto 11,47 milj. €
  • Sähkön myynnin liikevaihto 8,46 milj. €
  • Sähkön siirron liikevaihto 2,87 milj. €
  • Investoinnit 0,57 milj. €
  • Henkilöstömäärä 17
  • Sähkön hankinta 201 GWh
  • Käyttöpaikkoja 6689

Vuosikertomus 2012


 

 

Yhteenveto 2011
  • Liikevaihto 12,58 milj. €
  • Sähkön myynnin liikevaihto 9,70 milj. €
  • Sähkön siirron liikevaihto 2,70 milj. €
  • Investoinnit 0,50 milj. €
  • Henkilöstömäärä 16
  • Sähkön hankinta 228 GWh
  • Käyttöpaikkoja 6555

Vuosikertomus 2011

 Yhteenveto 2010
  • Liikevaihto 14,50 milj. €
  • Sähkön myynnin liikevaihto 11,80 milj. €
  • Sähkön siirron liikevaihto 2,48 milj. €
  • Investoinnit 1,39 milj. €
  • Henkilöstömäärä 15
  • Sähkön hankinta 263 GWh
  • Käyttöpaikkoja 6440

Vuosikertomus 2010

 Voimalaitos

voimalaitos

Jylhänkoski on putouskorkeudeltaan Kauhavanjoen suurin koski, jossa on jo ennen osuuskunnan perustamista ollut useita vesimyllyjä.
Syksyllä 1921 Osuuskunta aloitti toimintansa yhdellä 25 kw:n sähkögeneraattorilla ja 25 hevosvoimaisella vesiturbiinilla. Jylhänkosken voimalaitosrakennus rakennettiin vuonna 1928 ja sen 40 metrin korkeuteen nouseva savupiippu näkyi kauas ja oli komea maamerkki !

Sähkölaitos, mylly ja saha sijaitsivat kaikki Jylhänkosken rannalla, ja Jylhän kylä oli vilkas keskus vielä viisikymmentäluvullakin kauppoineen ja baareineen. Myllytoiminta loppui 1980-luvun alkupuolella ja vesivoimalaitos eli hiljaiseloa aina 1990-luvulle saakka.

Uusi ja komea voimala vihittiin käyttöön 1996. Alkuperäistä seitsemän metrin putouskorkeutta oli nostettu aluskanavaa perkaamalla ja lisätuotantoa saatiin vielä vuonna 1999 alakanavan louhinnalla.

Vuosina 2013 ja 2014 Jylhänkoskella tuotettiin puhdasta sähköenergiaa 950 000 kWh sähköenergiaa. Tuotantoennätys on kuitenkin vuodelta 2008, jolloin omasta laitoksesta saatiin energiaa 1 500 000 kWh. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi vuonna 1959 vesivoimaa tuotettiin 299 150 kWh. Alakanavan louhinnalla aikaansaadulla putouskorkeuden nostamisella on siis ollut merkitystä laitoksen tuotantoon.

Tekniset tiedot
Bruttoputouskorkeus 10 m

  • tekniset-tiedot1
  • Koneisto 1:
    Koneistovirtaama 1,3 m3 /s
    Teho 100 kW,
    Hyötysuhde 81 %
  • tekniset-tiedot2
  • Koneisto 2:
    Koneistovirtaama 2,6 m3 /s
    Teho 205 kW
    Hyötysuhde 81 %
  • tekniset-tiedot3
  • Koneisto 3:
    Koneistovirtaama 3,1 m3 /s
    Teho 245 kW
    Hyötysuhde 81 %

 

 laitos3
 Voimalaitos